Ruoholahden Cargo ja raikas vesi kupissa

Lähdimme seikkailulle Ruoholahteen kahvila Cargoon. Matka taittui mainiosti ysi-ratikalla aivan kahvilan viereen ja kirsikkana kakun päällä Cargon kulmilla on myös pieni koirapuisto! Eikun ensin riehumaan, ja sitten voi ottaa nokoset kun omistaja nauttii päivittäisen kofeiiniannoksensa. Vastaanotto Cargossa oli lämmin ja työntekijät ihania. Arvostan kovasti jos joku vaihtaa veden kuppiin kun tulen sisälle! En oikein ymmärrä haluaako kukaan koira juoda kupista johon on jo pari muuta karvanaamaa kuolannut? Minä suorastaan kieltäydyn...Kahvila Cargossa on veden lisäksi mahtava aurinkoinen kattoterassi ja tyylikkäät industrial-tyyliset sisätilat. Myös viinejä ja erikoiskasveja tarjolla! Suosittelen koirallisille ja koirattomille!!

Vuosaari. Timantti.

Helsingissä on monta mahtavaa ulkoilualuetta. Yksi suosikeistani on Vuosaari (se viimeinen metropysäkki idässä), josta löytyy ihana Kahvila Kampela. Kannattaa siis joskus lähteä keskustan tohinoista ja haistella meren tuulia tälläkin suunnalla. Jos haluaa nähdä parhaat mestat, aikaa kannattaa varata enemmän kuin pikakahvin verran. Metro kuljettaa Vuosaaren ostarille, mutta siihen en kyllä jäisi, ellei sitten ole joku lokaali turmukka mukana ja paremmat bileet tiedossa.

Metrolta nokka siis kohti Aurinkolahtea, uimarantaa ja leveää rantakatua, jossa voi kuvitella olevansa vaikka Marbellassa. Aurinkoisella säällä täällä ei voi kuin hymyillä. Kahvila Kampela löytyy uimarannan uloimmasta kulmasta jossa venesatamakin sijaitsee. Ennen kahvilaa kannattaa kuitenkin käydä Uutelan luontopoluilla (alkavat kahvilan takana sijaitsevasta metsästä) ja käydä ihanilla rantakallioilla lokoilemassa (kesäisin täältä löytyy kivoja salaisia uimapaikkoja, joissa voi nelijalkaisetkin pulahtaa). 

Toinen käymisen arvoinen alue on kanaalinranta, joka myös sijaitsee siinä kahvilan kulmilla. Upea puisto istutuksineen, kallioineen ja siltoineen. Hauska yksityiskohta on vesiputous, jonka alta voi kävellä kastumatta. Tosin ristikkolattia vähän epäilytti aluksi, mutta ei ne tassut sinne onneksi jääneet kiinni.

Ja Cream on the top: Kahvila Kampela. Ihana merihenkinen ulkoilmaravintola ja kahvila, jossa on vanhojen hyvien aikojen kaikuja ja autenttinen saaristolaistunnelma. Muun muassa kalakeittoa, pannaria, sumppia on tarjolla. Koirat ovat kaikkialle tervetulleita ja nakkia saa 20 sentillä!! SUURI PLUSSA: aurinkotuolit joilla köllötellä ja tosiaan ne kilon painoiset (ainakin melkein) leivonnaiset. Ei tarvitse omistajan etsiä ostamaansa kakkua lautaselta.. Miinus: erikoiskahvit. Pitäytykää sumpissa niin kuin tällaisessa paikassa kuuluukin.

Good Life. Precisely.

Sateisena lauantaiaamuna ei kannata kastella liikaa tassuja vaan nukkua omassa sängyssä tai mennä Good Life coffee'hen kaffelle. Siellä voi sitten jatkaa päikkäreitä soffalla. Koirat ovat erittäin tervetulleita ja paikassa yleensä hengaileekin muita karvatyyppejä. Ihanan rauhoittavaa musiikkia ja ihmisiä tuijottamassa läppäreitään. Mitäs sitä muuta koira kaipaakaan lauantaisin? Leivonnaiset (ihmisille) megahyviä, ja kahvi on mainiota! Ai niin, ja ne ikkunat joista voi kyylätä tosi läheltä ulos. Melkein teki mieli liiskata kuono kiinni ja tehdä höyrykuvioita, mutta omistajan mielestä se ei ollut oikein hyvä ajatus.

Ipi kulmakuppilassa

Kallion uusi tulokas karhupuistossa, Kallion kirjaston vieressä. Tyylikäs skandinaavinen paikka jossa mukavat työntekijät ja vesikuppi nelijalkaisille! Brunssille, kahville, viinille... Kaikkea löytyy...

Made in Kallio lakkopäivänä

Lakossako? Palkkana rapsutukset, eli ei ikinä! Kävelimme lakkopäivänä hiljaisen Vallilan läpi Vaasankadulle ja poikkesimme Made in Kalliossa kaffella! Rento meininki. Lattet juotiin ja osteltiin postikortteja puodista. Juttelin viereisen pöydän pikkupojan kanssa: "das auto", "wuf wuf", "maine papa" ja niin edelleen, ja sitten torkahdin hetkeksi avonaisen oven lämpimässä syysauringossa. Lempeä tunnelma ja hyvää musiikkia.

Sivukirjaston keksihylly

Lähellä meidän kotia on paras paikka maailmassa. Kun lähden kävelylle alan oikeastaan heti kotiovella suuntaamaan kohti sitä. Sivukirjasto karhupuistossa. Kaikkien koirien taivas. Raahaan omistajani sivukirjastoon ovelle ja istahdan rappusille odottamaan että taivaanportit avautuisivat. Yleensä ne avautuvatkin. Sivukirjastossa on pehmeät soffat, iloinen henkilökunta ja koirien olutta. Ja ne koirankeksit... Niitä saavat kaikkein kilteimmät turret henkilökunnalta, eli minä. Esitän useimmiten etten osaa mitään temppuja, vaikka osaan kyllä antaa tassua, istua, ja leikkiä kuollutta. Nopeus on valttia. Sivukirjastossa on myös kiva terassi, paljon koirakavereita ja sellaista seepra-viiniä jota omistaja aina juo.